Huumori ei ole vakavuuden vastakohta

Ajattele viimeisintä työpalaveria tai muuta arjen tilannetta ihmisineen. Jossain vaiheessa joku heittää kevyen huomion huumorilla, ja kaikki tilanteeseen osallistuneet hengittävät hetken syvempään. Tai päinvastoin: joku yrittää olla hauska, ja ilmapiiri jäähtyy. Molemmat hetket kertovat samasta asiasta. Huumori on paljon vakavampi asia kuin luulemme.

Monet saattavat ajatella, että työpaikalla tai elämässä yleensä on ikään kuin kaksi leiriä eli ne, jotka ottavat asiat vakavasti, ja ne, jotka laskevat leikkiä. Tutkijat eivät jaa maailmaa noin. He tutkivat huumoria siksi, että se kertoo poikkeuksellisen paljon siitä, miten ihmiset toimivat yhdessä. Huumoria on keskinäisessä viestinnässä paljon enemmän kuin pystymme rekisteröimään, erityisesti tilannekomiikkana.

Nauru ja huumori eivät ole kuitenkaan sama asia. Nauru on selvästi vanhempaa ihmisen kehityshistoriassa kuin kielellinen huumori. Leikin aikaisia ääntelyjä on havaittu monilla eläinlajeilla, ja ihmisen spontaani nauru muistuttaa niistä eniten isojen ihmisapinoiden ääntelyä. Tutkijoiden mukaan nauru on todennäköisesti kehittynyt leikin aikaisesta läähättävästä hengityksestä. Vitsit, ironia, sanaleikit ja humoristiset kommentit vaativat kieltä ja monimutkaista ajattelua, joten ne ovat todennäköisesti nuorempi asia ihmisen kehityshistoriassa.

Nauru on suunnittelematon reaktio sosiaalisiin, kognitiivisiin ja kielellisiin vihjeisiin. Koska nauru on spontaania ja suhteellisen sensuroimatonta, se heijastaa todellisia tunteitamme. Nauru, kuten itku, on vaikea tuottaa käskystä ja on siksi rehellinen signaali. Kun 884 kuulijaa 21 eri yhteiskunnasta kuunteli naurunäytteitä, he pystyivät kaikkialla erottamaan aidon, spontaanin naurun tahallisesti tuotetusta selvästi sattumaa useammin. Se, miten ja miksi huumori kehittyi ihmisten välisessä viestinnässä, herättää yhä paljon kysymyksiä. Nykypäivänä huumoritutkimus on kuitenkin tuonut runsaasti tietoa huumorinkäytön ja naurun mekanismeista ja vaikutuksista.

Neljä seuraavaa havaintoa huumorista ja naurusta näyttävät, mitä tarkoitan, kun puhun siitä, että huumori on vakavampi asia kuin luulemme.

Nauru kertoo, keitä olemme toisillemme

Tutkijat soittivat lähes tuhannelle kuuntelijalle 24 eri yhteiskunnasta eri puolilta maailmaa äänitteitä, joilla kaksi ihmistä nauroi yhdessä. Kuuntelijat eivät nähneet kasvoja eivätkä kuulleet sanoja. Silti he arvasivat selvästi sattumaa useammin, olivatko nauravat ystäviä vai vieraita toisilleen. Nauru ei siis ole pelkkää ääntä. Se on viesti, jonka ihmiset osaavat lukea tiedostamattaan. Työpaikalla tai yhteisössä nauru kertoo siitä, kuka on kaverina vieras, varsinainen huumorikaveri tai ystävä.

Nauru vaikuttaa siihen, miten meidät nähdään

Toisessa kokeessa kuulijat arvioivat ihmisiä pelkän naurun perusteella. Varma, hallitseva nauru sai ihmisen vaikuttamaan korkea-arvoisemmalta kuin arka, myötäilevä nauru. Näin kävi silloinkin, kun nauravan todellinen asema oli aivan toinen. Sillä, miten naurat, on siis väliä. Se muokkaa mielikuvaa sinusta ennen kuin olet sanonut sanaakaan.

Myöhempi tutkimus on osoittanut, että naurulla on ainakin kolme eri sosiaalista tehtävää. Nauru voi palkita ja ilahduttaa, se voi luoda yhteyttä ja rauhoittaa, tai se voi viestiä valtaa ja ylemmyyttä. Kuulijat tunnistavat nämä naurun eri sävyt sen äänen piirteistä.

Naurat siis eri tilanteissa eri tavoin. Naurat todennäköisemmin spontaanisti ”sydämesi pohjasta”, kun jokin oivallus iskee tajuntaasi niin aitona, ettet voi hallita voimallista naurunpyrskähdystäsi. Vastaavasti naurat tai naurahtelet tietoisemmin ja hillitymmin myötäilläksesi sosiaalista tilannetta.

Hauska hetki ei vie voimia vaan antaa niitä

Yhtenä esimerkkinä yhdysvaltalaisessa kokeessa opiskelijat tekivät ensin väsyttävän tehtävän. Sen jälkeen osa katsoi Mr. Bean -pätkän, osa delfiinivideon ja osa neutraalin ohjelman. Lopuksi kaikki pelasivat peliä, jota ei voinut voittaa, ja he saivat lopettaa milloin halusivat. Mr. Bean -ryhmä yritti merkittävästi pidempään ja teki kaksi kertaa enemmän arvauksia kuin muut. Nauru ei siis näyttänyt vievän voimia. Se näytti antavan niitä lisää.

Yksi koe ei ratkaise kaikkea. Kokeen taustalla oleva ajatus siitä, että itsehillintä kuluu käytössä kuin polttoaine, on myöhemmin kyseenalaistettu laajassa 36 laboratorion uusintatutkimuksessa. Naurun yhteys hyvinvointiin näkyy kuitenkin myös laajoissa tutkimuskoosteissa. Tuoreessa meta-analyysissä 33 satunnaistetun tutkimuksen tulokset osoittivat, että naurua herättävät menetelmät vähensivät ahdistusta ja lisäsivät elämän tyytyväisyyttä. Tulos sopii siihen, mitä moni tuntee jo kokemuksesta. Kunnon naurun jälkeen jaksaa taas.

Huumori voi nostaa arvostusta tai laskea sitä

Neljäs havainto on suunnattu esihenkilöille ja kaikille, jotka puhuvat työssään muille. Tutkijat selvittivät, miten huumori vaikuttaa siihen, kuinka pätevänä ja arvostettuna ihmistä pidetään. Huumori kertoo itsevarmuudesta siten, että uskallat sanoa asian ääneen. Jos huumori sopii tilanteeseen, kuulijat päättelevät, että kertojana olet myös taitava ja pätevä, ja arvostus nousee. Jos huumori ei sovi tilanteeseen, yhdistelmä on huono eli tulkintana on, että olet itsevarma mutta harkintakyvytön. Silloin arvostus laskee. Riski on suurin vieraiden ihmisten edessä ja pienin ryhmässä, jonka tunnet.

Kaksi samoista tutkijoista havaitsi myöhemmin, että kun ihminen kertoo omasta heikkoudestaan huumorin keinoin, häntä pidetään lämpimämpänä ja pätevämpänä. Hinta on se, että huumorin lähellä sanottuja asioita pidetään vähemmän totena. Huumori on siis kaksiteräinen miekka myös silloin, kun asia on tärkeä.

Esihenkilön kannattaa huomata myös huumorin määrä. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että kun esihenkilö vitsaili paljon, alaiset joutuivat usein esittämään huvittuneisuutta, jota eivät tunteneet. Tämä tunteiden esittäminen lisäsi uupumusta ja heikensi työtyytyväisyyttä, erityisesti niillä, jotka pitivät hierarkiaa tärkeänä. Laaja meta-analyysi, joka kokosi yhteen 161 tutkimusta ja yli 45 000 työntekijää, puolestaan osoitti, että esihenkilön myönteinen ja kielteinen huumori ovat lähes toisistaan riippumattomia asioita, joilla on erilaiset seuraukset. Hyvä huumori ei siis kumoa huonoa.

Mitä tästä kannattaa ottaa mukaan

Nämä ovat yksittäisiä tutkimuksia, eivätkä ne yksin todista kaikkea. Yhdessä ne kuitenkin muiden huumoritutkimusten ja tutkimuskoosteiden kanssa osoittavat saman suunnan. Huumori on osa sitä, miten luottamus, arvostus ja jaksaminen syntyvät työyhteisössä ja eri tilanteissa. Ja koska huumorissa on kyse taidosta eikä vain luonteenpiirteestä, sitä voi opetella ja harjoitella kuin mitä tahansa muuta viestintätaitoa.

Kun seuraavan kerran joku sanoo ”otetaan tämä nyt vakavasti, ei huumorilla”, voit hymyillä sisäisesti. Tutkimuksen valossa huumorin ottaminen vakavasti on juuri sitä.

Lisää aiheesta muun muassa:

Bitterly, T. B., Brooks, A. W., & Schweitzer, M. E. (2017). Risky business: When humor increases and decreases status. Journal of Personality and Social Psychology, 112(3), 431–455. https://doi.org/10.1037/pspi0000079

Bitterly, T. B., & Schweitzer, M. E. (2019). The impression management benefits of humorous self-disclosures: How humor influences perceptions of veracity. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 151, 73–89. https://doi.org/10.1016/j.obhdp.2019.01.005

Bryant, G. A., Fessler, D. M. T., Fusaroli, R., Clint, E., Aarøe, L., Apicella, C. L., Petersen, M. B., Bickham, S. T., Bolyanatz, A., Chavez, B., De Smet, D., Díaz, C., Fančovičová, J., Fux, M., Giraldo-Perez, P., Hu, A., Kamble, S. V., Kameda, T., Li, N. P., Luberti, F. R., Prokop, P., Quintelier, K., Scelza, B. A., Shin, H. J., Soler, M., Stieger, S., Toyokawa, W., van den Hende, E., Viciana-Asensio, H., Yildizhan, S. E., & Zhou, Y. (2016). Detecting affiliation in colaughter across 24 societies. Proceedings of the National Academy of Sciences, 113(17), 4682–4687. https://doi.org/10.1073/pnas.1524993113

Bryant, G. A., Fessler, D. M. T., Fusaroli, R., ym. (2018). The perception of spontaneous and volitional laughter across 21 societies. Psychological Science, 29(9), 1515–1525. https://doi.org/10.1177/0956797618778235

Cheng, D., & Wang, L. (2015). Examining the energizing effects of humor: The influence of humor on persistence behavior. Journal of Business and Psychology, 30(4), 759–772. https://doi.org/10.1007/s10869-014-9396-z

Hu, X., Parke, M. R., Peterson, R. S., & Simon, G. M. (2024). Faking it with the boss’s jokes? Leader humor quantity, follower surface acting, and power distance. Academy of Management Journal, 67(5), 1175–1206.

Oveis, C., Spectre, A., Smith, P. K., Liu, M. Y., & Keltner, D. (2016). Laughter conveys status. Journal of Experimental Social Psychology, 65, 109–115. https://doi.org/10.1016/j.jesp.2016.04.005

Porras-Jiménez, Y.-M., Pancorbo-Hidalgo, P. L., López-Medina, I. M., & Álvarez-Nieto, C. (2025). The role of laughter therapy in adults: Life satisfaction and anxiety control. A systematic review with meta-analysis. Journal of Happiness Studies, 26(6). https://doi.org/10.1007/s10902-025-00934-z

Provine, R. R. (2004). Laughing, tickling, and the evolution of speech and self. Current Directions in Psychological Science, 13(6), 215–218. https://doi.org/10.1111/j.0963-7214.2004.00311.x

Scott, S. K., Cai, C. Q., & Billing, A. (2022). Robert Provine: The critical human importance of laughter, connections and contagion. Philosophical Transactions of the Royal Society B, 377(1863), 20210178. https://doi.org/10.1098/rstb.2021.0178

Vesa, P. (2009). Aineistolähtöinen teoria hyvää oloa ja työhyvinvointia edistävästä huumorista hoitajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1471. Tampere: Tampereen yliopisto.

Wood, A., Martin, J., & Niedenthal, P. (2017). Towards a social functional account of laughter: Acoustic features convey reward, affiliation, and dominance. PLOS ONE, 12(8), e0183811. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0183811