Kuinka monta kertaa naurat päivässä? Vitsit ovat vain jäävuoren huippu

Jos kysyt toiselta, montako kertaa hän käytti huumoria tänään, moni vastaa "en oikeastaan, ei ollut mitään hauskaa". Se on ymmärrettävää, koska mielessämme huumori on useimmiten vitsien kertomista. Arki näyttää tutkimusten valossa toisenlaiselta.

Suurin osa huumorista ei liity vitseihin

Tutkijat Martin ja Kuiper pyysivät 80 aikuista, iältään 17–79-vuotiaita, kirjaamaan ylös jokaisen naurunsa kolmen päivän ajan. Naurua kertyi keskimäärin 17–18 kertaa päivässä, mutta vaihtelu oli valtavaa. Joku ei nauranut kertaakaan, toinen lähes 90 kertaa. Vain noin joka kymmenes nauru (11 %) liittyi vitsien kertomiseen. Yli puolet oli spontaania nauramista tilanteissa, ja lähes kaikki (88 %) tapahtui toisten seurassa.

Uudempi tutkimus on tarkentanut kuvaa. Stieger kollegoineen seurasi 52 aikuista neljän viikon ajan rannekkeen avulla, jolla nauru kirjattiin heti sen tapahtuessa. Kirjauksia kertyi yli 9 000. Kunnon naurua, sellaista jossa vatsakin hytkyy, oli keskimäärin 2,5 kertaa päivässä, ja hervoton naurukohtaus osui kohdalle noin joka neljäs päivä. Iltaa kohden ja viikonloppuisin naurettiin enemmän, ja mieliala nousi selvästi jokaisen naurun jälkeen. Ero Martinin ja Kuiperin lukuihin kertoo olennaisen: isoja nauruja on päivässä vain muutama, ja valtaosa huumorista on pieniä naurahduksia ja huvittuneita hetkiä, joita emme edes huomaa laskea.

Omassa tutkimuksessani valitsin tarkoituksella tutkittavaksi työyhteisön, jossa oli paljon huumoria. Aluksi yhteisön jäsenet kertoivat minulle, etteivät he juuri käytä huumoria keskinäisessä viestinnässä. Kolmen vuoden aikana, jonka vietin yhteisössä tutkimassa huumoria, he oppivat näkemään, että heillä viljeltiin huumoria paljon. Se oli ollut siellä koko ajan, arjen lomassa.

Sama havainto toistuu muuallakin. Nauruntutkija Robert Provine on todennut, että naurun välttämätön ärsyke ei ole vitsi vaan toinen ihminen. Toisten seurassa nauretaan tutkimusten mukaan monta kertaa todennäköisemmin kuin yksin. Kaikki nauru ei ole huumorin siivittämää naurua, kuten esimerkiksi kutittelun aiheuttama nauraminen.

Yhteinen nauru myös kertoo jotain suhteesta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa 966 kuulijaa 24 eri yhteiskunnasta kuunteli lyhyitä äänitteitä kahden ihmisen yhteisestä naurusta. Kuulijat pystyivät pelkästä naurusta arvaamaan sattumaa paremmin, nauroivatko ystävät vai toisilleen vieraat ihmiset. Pariskuntia tutkittaessa taas on havaittu, että mitä enemmän pari nauroi yhdessä, sitä tyytyväisempiä he olivat suhteeseensa.

Huumoria on monenlaista

Toisessa tutkimuksessa 123 ihmistä täytti viiden päivän ajan päiväkirjaa 45 erilaisesta huumoriin liittyvästä käyttäytymisestä. Tutkija Heintz löysi niistä seitsemän huumorin tyyppiä: iloisen, sukkelan, pilkkaavan, huvittuneen, sarkastisen, itseen suuntautuvan ja valmiiksi otetun "purkkihuumorin". Huumori on siis kokonainen sävelkirjo, ei yksi taito, jonka joko omaa tai ei.

Kolme tyyppiä liittyi parempaan vointiin: iloinen, huvittunut ja itseen suuntautuva huumori. Tämä pätee, vaikka tutkijat ottivat huomioon ihmisten persoonallisuuden. Kyse on yhteydestä, ei todistetusta syy-seuraussuhteesta, mutta suunta on kiinnostava.

Myöhemmin Heintz ja Ruch vertasivat kahta huumorityylien luokittelua 570 ihmisen aineistossa ja päätyivät siihen, että tyylejä kannattaa erottaa ainakin yhdeksän: hauskuus, hyväntahtoinen huumori, sarkasmi, nonsense, sukkeluus, ironia, satiiri, kyynisyys ja itseä vähättelevä huumori.

Huumorinkäyttö ei myöskään ole pysyvä ominaisuus, joka on joko päällä tai pois. Nezlekin ja kollegoiden kahden viikon päiväkirjatutkimuksessa ihmiset käyttivät yhteyttä luovaa ja itseä tukevaa huumoria enemmän niinä päivinä, joina tapahtui myönteisiä asioita. Nämä huumorin muodot liittyivät myös parempaan itsetuntoon ja vähäisempään märehtimiseen. Itseä vähättelevä huumori puolestaan lisääntyi kaikenlaisten tapahtumien yhteydessä. Huumori siis elää päivän mukana.

Omassa tutkimuksessani löysin 16 erilaista huumorityyliä:

• Humoristiset kertomukset

• Humoristiset kommentit

• Vitsit

• Nauru: itselleen nauraminen

• Nauru: itsensä ivaaminen

• Nauru: itsekseen nauraminen

• Nauru: voitonriemu

• Nauru: vahingonilo

• Nauru: hervoton mieli
• Huumoripiikit (iva) ja sarkasmi
• Leikinlaskeminen
• Huumorifantasiat
• Kiusoitteleminen
• Tervehdys, hymy ja katseiden luominen
• Huumorilla näytteleminen
• Humoristiset piirrokset

Jokaisella tutkimukseeni osallistuneella henkilöllä oli oma persoonallinen tyylinsä ja tapansa käyttää ja näyttää huumoria. Nykypäivänä huumorin ilmenemistapojen kirjo on kasvanut huomattavasti esimerkiksi someviestinnän myötä.

Mitä tästä kannattaa ottaa mukaan

Jos et koe olevasi "hauska tyyppi", se ei tarkoita, ettei sinulla olisi ymmärrystä huumorinkäytöstä. Se voi näkyä huvittuneisuutena, tavassa nauraa yhdessä tai kevyessä huomiossa, jota et itse edes kutsuisi huumoriksi.

Pienillä nauruilla näyttää myös olevan merkitystä. Sveitsiläisessä tutkimuksessa osallistujat raportoivat kahden viikon ajan kahdeksan kertaa päivässä, kuinka paljon he olivat nauraneet ja kokeneet stressiä. Niillä, jotka nauroivat arjessaan usein, stressaavat tapahtumat johtivat harvemmin stressioireisiin. Naurun voimakkuudella ei ollut samaa yhteyttä. Toisin sanoen tiheät pienet naurut näyttävät merkitsevän enemmän kuin harvat isot.

Huumoria voi myös vaalia. Sairaanhoitajaopiskelijoilla tehdyssä satunnaistetussa kokeessa jo kolmen tunnin huumorikoulutus piti huumorintajun ennallaan puolen vuoden ajan, kun verrokkiryhmällä se heikkeni. Huumorintajun kautta koulutus oli yhteydessä suurempaan työn iloon, useampiin flow-kokemuksiin ja siihen, että työ koettiin merkityksellisempänä.

Tutkimukset perustuvat pitkälti ihmisten omiin kirjauksiin ja ovat verrattain pieniä, joten luvut ovat suuntaa antavia. Silti viesti on selvä. Huumori on paljon jatkuvampaa ja moniulotteisempaa kuin vitsit.

Kokeile huomenna: laske, kuinka monta kertaa naurahdat tai huvitut jostain.

Aiheesta lisää muun muassa:

Bartzik, M., Bentrup, A., Hill, S., Bley, M., von Hirschhausen, E., Krause, G., Ahaus, P., Dahl-Dichmann, A., & Peifer, C. (2021). Care for Joy: Evaluation of a humor intervention and its effects on stress, flow experience, work enjoyment, and meaningfulness of work. Frontiers in Public Health, 9, 667821. https://doi.org/10.3389/fpubh.2021.667821

Bryant, G. A., ym. (2016). Detecting affiliation in colaughter across 24 societies. Proceedings of the National Academy of Sciences, 113(17), 4682–4687. https://doi.org/10.1073/pnas.1524993113

Heintz, S. (2017). Putting a spotlight on daily humor behaviors: Dimensionality and relationships with personality, subjective well-being, and humor styles. Personality and Individual Differences, 104, 407–412. https://doi.org/10.1016/j.paid.2016.08.042

Heintz, S., & Ruch, W. (2019). From four to nine styles: An update on individual differences in humor. Personality and Individual Differences, 141, 7–12. https://doi.org/10.1016/j.paid.2018.12.008

Kurtz, L. E., & Algoe, S. B. (2015). Putting laughter in context: Shared laughter as behavioral indicator of relationship well-being. Personal Relationships, 22(4), 573–590. https://doi.org/10.1111/pere.12095

Martin, R. A., & Kuiper, N. A. (1999). Daily occurrence of laughter: Relationships with age, gender, and Type A personality. Humor: International Journal of Humor Research, 12(4), 355–384. https://doi.org/10.1515/humr.1999.12.4.355

Nezlek, J. B., Derks, P., & Simanski, J. (2021). Relationships between everyday use of humor and daily experience. Humor: International Journal of Humor Research, 34(1). https://doi.org/10.1515/humor-2020-0073

Provine, R. R. (2004). Laughing, tickling, and the evolution of speech and self. Current Directions in Psychological Science, 13(6), 215–218. https://doi.org/10.1111/j.0963-7214.2004.00311.x

Stieger, S., Volsa, S., Willinger, D., Lewetz, D., & Batinic, B. (2024). Laughter in everyday life: An event-based experience sampling method study using wrist-worn wearables. Frontiers in Psychology, 15, 1296955. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2024.1296955

Vesa, P. (2009). Aineistolähtöinen teoria hyvää oloa ja työhyvinvointia edistävästä huumorista hoitajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1471. Tampere: Tampereen yliopisto.

Zander-Schellenberg, T., Collins, I. M., Miché, M., Guttmann, C., Lieb, R., & Wahl, K. (2020). Does laughing have a stress-buffering effect in daily life? An intensive longitudinal study. PLOS ONE, 15(7), e0235851. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0235851