Onko sinulla työpaikallasi huumorikavereita?

Muistuu hyvin mieleen ensiaskeleet koko talon sairaanhoitajan roolissa vuosikymmeniä sitten. Kiersin yliopistollisessa sairaalassa osastolta toiselle paikkaamassa hoitajavajetta. Toisinaan tiesin työvuoron alettua, mihin työyksikköön sijoitun. Oli iloa päästä sellaisen työyhteisön tiimin jäseneksi, joka oli avoin ja avulias myös neuvomaan tarpeen tullen, olin lämpimästi tervetullut.  Ja erittäin ahdistavaa, jos jouduin työyksikköön, joille olin kollegana kuin ilmaa eli psykologinen ja sosiaalinen turvallisuus oli heikoissa kantimissa.

Noissa muutamassa ahdistavassa työyksikössä oli hyvin tarkka hierarkia eli kaikkein asiallisin ja tietomäärältään korkein henkilö sai valtaa määritellä myös koko työyhteisön vuorovaikutuksen rajat ja käyttäytymistyylin. Pelko oli päällimmäinen tunneilmasto, ei uskaltanut kysyä, ei saanut tukea ja tehdä harmitontakaan virheitä.

Jäin jo tuolloin miettimään, mistä on kyse. Vuosia myöhemmin oivalsin, että nuo suurta ahdistusta herättävät yksiköt ja tiimit eivät juuri käyttäneet keskinäisesti huumoria, joka muun muassa luo avoimuutta ja keskinäistä luottamusta, toimii ikään kuin työyhteisön liima. Siitä poiki väitöskirjani aihe paneutua tutkimaan huumoria työyhteisössä.

Olen toiminut tuon kokemuksen jälkeen hyvin erilaisissa työyhteisöissä ja tiimeissä. On ollut iloa saada olla työyhteisöissä, joissa keskinäinen nauru raikaa työn päämäärissä. Mutta myös kokea, ettei vanha pelolla johtamisen tyyli hierarkioineen ole poistunut nykypäivän johtamisopeista huolimatta. Se esiintyy usein juuri piilossa. Tarvitaan siis hellävaraista toimintakulttuurista muutosta, sillä syyttely ei vie mihinkään. Sen sijaan huumoritutkimuksen tuomat oivallukset valmannuksineen vievät.

Eläketurvakeskuksen ja Kelan tilastoista selviää, että mielenterveyssyyt ovat Suomessa toiseksi yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ne aiheuttavat noin kolmanneksen uusista työkyvyttömyyseläkkeistä ja ovat lähes tasoissa tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kanssa. Nuorilla mielenterveyssyyt ovat selvästi yleisin syy. Tämä tuo myös esille sen, että monessa työyhteisössä tarvitaan toimintatapojen muutosta. Olisi hyvä, että työyhteisössä oli edes yksi itselle merkityksellinen ihminen. Se on hyvin usein juuri huumorikaveri. Onko sinulla työyhteisössäsi huumorikaveri tai -kavereita?